sunnuntai 15. toukokuuta 2016

Viha-rakkaussuhde eli Kuntostudion esittely

Mulla on viha-rakkaussuhde saliin, jossa käyn. Vähän vaihtelee, että mikä on fiilis. Yleensä tykkään kyllä, mutta välillä verenpaine nousee ja vituttaa.
Ihan ykkösjuttu- väljät tilat
Laitteet on vanhoja, mutta pääasiassa ihan toimivia. Tilaa on sen verran, että muutama ihminen ei tee jäätävää ruuhkaa, niin kuin välillä Kisapirtillä tuntui, jos samaan aikaan paikalle eksyi pari muutakin, jolla oli saman lihasryhmän treenaus.

Käsipainovalikoima
Pieniä käsipainoja on ihan hyvä valikoima, mutta samaa ei voi sanoa yli 12 kilon käsipainoista. Lopuista käsipainoista ei tiedä, että mitä ne painaa ja pysyvätkö kasassa. Tällä hetkellä salin suurin miinuspuoli. Välillä käyttökiellossa.

Kyykkypaikka
 Kyykkypaikalla ei ole varmistusrautoja ja jos tangolla haluaa tehdä pystypunnerrusta, pitää varoa putkia katon rajassa. Jos olisi mun sali, niin vaihtaisin kyykkäyspaikkaa ja hankkisin kyykkyhäkin.

Jalkaprässin huonomainen vääntynyt painotappi

 Jalkatreeniin on ihan ok laitteet, ei moitittavaa.
Aerobiset laitteet. Noistakin voisi kolme heittää oikeastaan toimimattomina hiiteen. Keskimmäiset toimii lähinnä pölynkerääjinä.
Nurkassa lojuu hajonneet solariumit ja käsipainot. Joskus odotan tuolta nurkasta kömpivän jonkun pölystä mutatoituneen hirviön.
Putkirullat ja mun salille lainaama kahvakuula. Huomaa paikoitellen laataton lattia. Putkirullat on viemäriputkea. Very HC siis.
Kyllähän tuolla hyvän treenin saa tehtyä, kun vielä en yleensä hirveän isoja käsipainoja tarvitse. Ja tosiaan tykkään siitä, että Kuntostudiolla on tilaa ja rento meininki. Saa ähistä ja puhista ihan rauhassa rockit korvilla eikä tarvitse miettiä, että onko toisen edessä. Tänäänkin tein niin antaumuksella jalkatreenin, että hyvillä fiiliksillä lähdin salilta. Onhan se parhaat päivänsä nähnyt paikka, mutta oma fiiliksensä siellä on.
Vessapaperin kyllä pakkasin salikassin uudeksi vakiovarusteeksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Piristä päivääni kommentoimalla!