lauantai 13. helmikuuta 2016

Kova viikko takana

Takana on kova työviikko. Tuli riipaistua yhdeksän päivää töitä, ja siihen putkeen sitten osui useampikin iltavuorosta aamuvuoroon meno. 
Treenitkin meni aikalailla mönkään. Tai no, maanantaina kävin tekemässä kovan selkätreenin. Se kyllä osui ja upposi just sinne mihin pitikin. 
Seuraava treeni oli tarkoitus tehdä keskiviikkona, mutta jäikin välistä, koska tuli aamuksi pakollinen meno, jonka pituus venyi suunnitellusta. Torstaina ja perjantaina en sitten jaksanutkaan enää yhtään edes harkita sohvalta poistumista, joten nyt ollaan vähän jäljessä aikataulusta. Näitä sattuu, ei aina pysty siihen, mitä suunnittelee. 
En oikeastaan ole edes mitenkään harmissani tästä tilanteesta. Teen kuitenkin sen verran ruumiillista työtä, että jossainhan se näkyy. Pysyy kroppa ja pää paremmin ehjänä, kun ei vaan pakota itseään kaikkeen. Olisinhan mä voinut jotain puolivillaista piiperrystä tehdä, mutta siitä ei olisi sen kummemmin ollut hyötyä. Ja elämän realiteetit vaan painaa päälle. Työterveyshuollossa voitaisiin katsoa aika hämmästyneenä, jos menisin sinne ja tuumaisin, että en jaksa, en pysty enkä kykene töihin, koska treenasin eilen, vaikka olin niin väsynyt jo silloin, että itkua vastaan taistelin koko illan. Ja näin se vaan menee, kunnes joku maksaa mulle treenaamisesta.Vielä ei ole kukaan tarjoutunut, vapaaehtoisia??? Eikö ketään?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Piristä päivääni kommentoimalla!