torstai 7. tammikuuta 2016

Vitutus maksimus

Eipä tätä tilannetta juuri muuten voi kuvailla. Viikonloppuna huilasin niin paljon, että kuvittelin, että tauti on voitettua kantaa, kun kotioloissa ei enää painoa hengittäessä tuntunut. Maanantaina menin töihin ja muutaman tunnin jälkeen se painon tunne rinnassa tuli takaisin ja sykkeet huiteli ties missä.
Menin tiistaina työterveyteen, mutta pääsin vain hoitajalle. Hoitaja otti tulehdusarvot, jotka ei juurikaan ollut koholla, mutta päätti silti antaa saikkua, koska kevytkin rasitus käy hengityksen päälle. Toinen korva oli alkanut samentua. 
Tänään on lääkärille aika, että saadaan keuhkot kuunneltua. Kaiken huipuksi kuvittelin eilen, että paraneminen olisi alkanut, kun sain nukuttua ensimmäisen kunnon yön yskän alkamisen jälkeen. Mutta vielä mitä, eiköhän alkanut poskea särkeä, vaikka olen syönyt duactia ja käyttänyt nenäsumutetta. Illalla vasta kolmannen sarvikuonokannulla huuhtelun ja buranan jälkeen pahin särky alkoi taittua, mutta jomotusta tuntuu edelleen.
Mulla alkaa olla mitta täynnä sairastamista. Ja kun mikään flunssa ei mene itsekseen ohi, vaan jatkuu ja jatkuu vaan, viikko viikon jälkeen ja yleensä aina menee poskionteloihinkin. Mä haluaisin elää ihan normaalia elämää, ettei aina tarvitsisi miettiä, että mitenkäs tämä vaikuttaa terveydentilaan ja aiheuttaako joku pienikin liikkuminen jonkun pöpön valloilleen pääsemisen. Niin saatana.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Piristä päivääni kommentoimalla!