maanantai 7. huhtikuuta 2014

Lopun alku

Kuukaudet ovat vilistäneet ohi. Viikonloppuna tuli viimeiset päivitykset ohjelmiin. Ruokavaliosta lähti hiilarit tosi vähiin. Kalorit putosi vain sadalla, mutta koska hiilarit lähti, uskon, että kiristymistä tulee tapahtumaan.
Aamu lähtee käyntiin jättiläismäisellä herkkumunakkaalla. Mä olen aivan taivaassa. Kuvaan ei ole eksynyt vielä edes vihanneksia, mutta voin kertoa, että tuo on sellainen setti, ettei nälkää tarvitse nähdä.
Eilen illalla en jaksanutkaan mennä enää tekemään jalkatreeniä salille. Kolmen tunnin luontokerhon retki venähti liki tunnilla ja kun edellisenä päivänä veivattiin niitä etukyykkyjä, niin ei jaksanut ei. Tein vähän kyykkyjä ja suorin jaloin maasta vetoa kotona, mutta siihen jäi jumppaaminen.
Tänään kävin korkkaamassa uuden ohjelman. Viime viikolla jo koin ahaa-elämyksen ja aloin keskittyä tuntumaan ja pudottelin sarjapainoja alemmas. Tunsin itseni tyhmäksi ja hitaaksi, mutta jos on lusikalla jaettu, niin ei voi kauhalla vaatia. Veivasin siis selän ja hauiksen tänään minipainoilla keskittyen tuntumaan. Huimaa kasvua ei liene luvassa, koska kalorit on niin pienellä, mutta ehkä se siitä joskus.
yksi, kaksi ja kolme vatsamakkaraa

Koska aikataulu oli niin hopukas, en ehtinyt tehdä loppuun aerobisia. Sen sijaan aerobikkasin imurin ja mopin kanssa kodin järjelliseen kuntoon. Nyt tosin alakerrasta paljastui yksi järkyttävän koirankarvakas paikka, kun vihdoin ja viimein roudattiin sängyt uuteen makkariin, jossa siis tätä postausta väännän. Mutta voitte varmaan kuvitella, että mieli on kevyt, kun homma on valmis. Ei enää väkisin motivointia ja hoputtamista kotona, ihanaa.
Mun oli tarkoitus tänään muuten kuvata kaikki päivän ateriat, mutta aamupalaa lukuunottamatta juttu tuli mieleen siinä vaiheessa, kun ruoka oli mahassa. Omnomnom. Ruoka on hyvää ja sitä on riittävästi, kiitos.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Piristä päivääni kommentoimalla!