tiistai 22. huhtikuuta 2014

Ja mitä tapahtuikaan pääsiäisenä?

Pääsiäisen vapaat alkaa olla käsiteltynä. Kolme päivää ihan tyystin vapaalla, mukavaa. Ja huomennakin vasta iltavuoro, joten nyt on saanut levätä ja treenata. Huomennakin piti mennä salille, mutta tajusin, että se on jo neljäs päivä putkeen, niin taidan ottaa rennosti.
Niin mitä sitten tapahtuikaan pääsiäisenä? Tosiaan, treenasin, söin ja makasin. Eiliseen asti meni ihan jees, ainoa vaan, että treenin jälkeen olin täysin voimaton ja vaan makasin, kun en muutakaan jaksanut.
Sitten mentiin mun porukoille. Ja äidillä oli pakastimessa tämä:
Kuva: Amica
Se on Fazerin piparipulla. Need I say more? Mun suuri rakkaus, mun dieettaamisen kompastuskivi ja pimeän ajan aurinko. Rakastan piparipullia enemmän kuin mieheni rakastaa -77 Toyota Carinaansa. En voinut vastustaa taaskaan tämän houkutusta (aaaand this is why I'm fat). Kuuletteko te seireenien laulun?
Eikä siinä kaikki. Illalla pää antoi periksi, koska päivähän oli jo pilalla. Ja söin pari Pågenin Giflaria, pari riviä sinistä ja yhden minttulakun. Jos olisin ollut ihan superduperfiksu, ne olisi jäänyt syömättä, koska jo tuosta pullasta tuli niin paljon energiaa, että imuroin auton ja talon, pesin pojan huoneen ikkunan ja ripustin verhoja. Tuon mässäilun jälkeen olikin pakko kiskaista tasavauhtista aerobista 40 minuuttia ja kahvakuula-yleisliike-settiä 10 minuuttia. 
Suureksi hämmästyksekseni ei jäänyt päälle mitään suurta hinkua. Tänään on menty ohjeen mukaan eikä ole tarvinnut juurikaan ruokaa ajatella. Voihan se olla, että sokerinhimo iskee huomenna, mutta ei murehdita sitä tänään. Parasta oli kuitenkin se, että pystyin suhtautumaan asiaan järkevästi. Söin, elämä on, eikä suurta kriisiä. Ei itsensä soimaamista, vaan vahinkojen minimointi ja katse eteenpäin. Ja tosiaan, ei himoja tänään.
Tänään kävin aamulla salillakin. Eilen oli selkä-hauis-päivä, tänään etureidet ja vatsat. On se vaan hassua tämä bodauksen opetteleminen. Ennen kun vaan runttasi mahdollisimman isoja painoja ylösalas, niin nyt yrittää keskittyä siihen, että oikea lihas väsyy ja sehän onkin ihan hiton rankkaa. Välillä oikein naurattaa treenipainot, mutta ei nyt auta. Joskus se on opeteltava, jos meinaa lihaksiin jotain muotoakin saada.
ei vyötäröä


ja vähän vyötäröä
Posettelin kokeeksi, kun halusin tietää, että taipuuko sitä näyttämään vyötäröiseltä vai ei? No kyllähän sinne tasapaksuun pökkelöönkin vyötärö tulee, kun tarpeeksi itseään vetää korkkiruuviksi. Postissa myös päsähti pari paketillista lisämotivaatiota.
Tiimitakki

Biancavene Bfit-pöksyt


Ihania ovat! Kyllä nyt taas löytyy intoa hinkuttaa. Housut tilasin kuvauksia varten. Nyt mulla on kaksikin mahdollista alaosaa kuviin. Dcoren shortsit ja nämä Bfit-caprit. Huomenna mies saa veivata itseruskettavaa pintaan, niin voi katsoa, että miltä kintut näyttää. Ollaanko sitä shortsikunnossa vai ei. Mustelmia on ainakin muutamalle muullekin.
Lisäksi harjoittelin kuvausmeikin tekoa. Kuvasta ei ikinä uskoisi, että meikkiä on ihan järjettömän paljon. En tajua, miten saan riittävästi meikkiä kuviin. Huoh, toivottavasti Alona ehtii auttamaan. Ja työkaverin vinkkaamat Kiss iEnvy-tekoripset on ihan huiput, suosittelen. Ne on tosi pehmeät ja ripsinauha taipuukin helposti. Olen joskus kokeillut joitain muitakin, mutta niillä ei ole tullut kuin kiukkuinen akka, kun ei niitä ole saanut asettumaan millään.
Hoh, olipas kuvapitoinen postaus tällä kertaa.

2 kommenttia:

  1. Jätän merkin, että olen nyt muutaman kerran päätynyt instagramista tänne lukemaan. Olet ihailtavan sinnikäs ja jaksava!

    VastaaPoista

Piristä päivääni kommentoimalla!