tiistai 29. lokakuuta 2013

It's a ladies' night

Mutta tässä ei siis ole mitenkään riemukasta. Oletan, että lukijani on pääasiassa naisia, joten uskallan avautua.
Tämä viikko meneekin ainakin alkuviikon osalta ihan ollessa vaan, kun on nämä ihanat naisten päivät. Ennen ei haitannut mitään, sai jumpata, hyppiä, juosta ja vaikka mitä ihan sydämensä kyllyydestä. Toista se on nykyään.
Pienikin sykkeen nosto aiheuttaa niin hirveän vuodon, että siitä on oksat pois ja pala latvasta. Olettaisin tällä olevan jotain sen kanssa tekemistä, etten ole enää ihan nuori. Olokin on sitten sen mukainen kuin olisi oikeasti verenhukkaan kuolemassa. Pienikin nälkä aiheuttaa hirveän pahoinvoinnin, päänsäryn ja huimauksen. Tähän kun vielä lisää sen, että parina ensimmäisenä yönä en käytännössä nuku ollenkaan, niin siinä voi miettiä, että mikä on oikeasti olennaista tämän parin ensimmäisen päivän aikana. Kannattaako treenata, kun ei palaudu?
Koiran lenkitän, käyn töissä ja olen perheen kanssa. Muuhun ei virtaa piisaa. Sitten loppuajasta voikin käydä kevyesti treenailemassa. Mutta elämä on. Jos tämä hidastaa kuntoon pääsemistä, niin se on sitten voivoi.
Arvatkaapa mitä muuten ollaan pojan kanssa tehty? Poika on joulufani, joten meillä on valoja ympäriinsä ja ensimmäinen satsi pipareita.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Piristä päivääni kommentoimalla!